TEKNOKRATIAPAKOLAISET kertoo kolmen suomalaisen sähköyliherkän tarinan; miten he sairastuivat, minkälaisiin tilanteisiin he sairautensa takia ajautuvat ja mitä keinoja heillä on selviytyä.

Sähköyliherkkä ihminen ei herkimmillään kestä edes kodin sähköverkkoa, ei pysty soittamaan matkapuhelimella tai käyttämään tietokonetta. Hän ei pysty matkustamaan julkisilla kulkuneuvoilla eikä ylipäänsä olemaan siellä missä on paljon ihmisiä, koska siellä on myös paljon kännyköitä. ”Nokia-Suomessa” kännykkäliittymiä on kuitenkin yhtä paljon kuin asukkaita ja valtion virallinen tavoite on olla tietoyhteiskuntana maailman edelläkävijä. Sähköyliherkkyyttä ei tunnusteta olemassa olevaksi sairaudeksi ja ainoa virallisesti hyväksyttävä diagnoosi sairastuneille on masennus tai jokin muu psyykkinen sairaus.

Dokumentin henkilöt yrittävät suojautua rakentamalla säteilyä läpäisemättömästä kankaasta ns. Faradayn häkkejä sänkyjensä ympärille, maalaamalla huoneita säteilyä eristävällä maalilla ja peittämällä asuntojensa ikkunoita hiilikuituverkoilla. He yrittävät paikallistaa säteilevät alueet mittareiden avulla ja löytää paikkoja, joihin sähkömagneettinen säteily ei vielä ylettyisi.

TEKNOKRATIAPAKOLAISET kertoo hulluksi leimatuksi tulemisesta, ulkopuolisuuden tunteesta, mutta myös toiveesta löytää jokin paikka maailmasta, jossa voisi tuntea olonsa turvalliseksi. Elokuva kertoo myös 2000-luvun alun yhteiskunnan arvoista ja teknologian hurjasta kehityksestä. Se kysyy näin: entä jos me olemmekin rakentaneet maailman, jossa jotkut meistä eivät kerta kaikkiaan voi enää elää?